Sunnuntain olin turistina Leicin ja Peicon mukana Ikaalisissa parin kaverini kanssa. Turistina siksi, että niska on vielä kolarin jäljiltä kipeä ja ei minusta vielä ole juuri muuhun kuin seisoskelemaan. Aloitimme aamun hopeakierroksella erään ison talon luona, jonka alle veivät ympäristöstä vahvat polut. Mäyrä mokoma oli autiotalon lattia sisään tehnyt väylää. Sinne jäi kaivelemaan ainakin kaksi turjaketta ei puolille taloa. Peicco ne sieltä lopulta löysi ja haukkuikin niitä, mutta eipä niihin päästy käsiksi, kun lattiaa ei saanut avata, eikä seinä operoida moottorisahalla. Paikka ei jättänyt vaihtoehtoja, niin kutsuimme koiran pois työmaalta.

Aamusta suivaantuneena vaihdettiin toiselle alueelle Ikaalisiin, missä kaksi opasta näytti valtaojien risteykseen siunaantunutta pesäkumpua. Epäilystä ei ollut, kuka oli reikiä poraillut maahan ja sammalta kuskaillut. Pesä osoittautui huomattavasti leppoisammamaksi kuin ulkonäkö antoi olettaa. Tuolta saaliiksi Leicillä mäyräakka ja supiakka. Supiuros saatiin kaverin nuorella russelilla. Kaivannon pohjalta löytyi myös peruna, joka oli varastettu läheiseltä keppikoipien ruokinnalta. Mukana ollut Reetamari tarjoutui paistamaan kavereilleni makkaraperunoita, mutta ei kelvannut

Leicci oli vahvasti valeraskaana jokin aika sitten ja nyt sillä todettiin märkäkohtu. Eläinlääkäri ihmetteli kovasti sen hyvää vointia ultrattuaan Leicin. Lähden viemään kaveriani leikattavaksi näillä minuuteilla. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja metsästyskaverini pääsee sairauslomansa jälkeen jatkamaan hienosti alkanutta kautta.

Päivitetty klo 20.30.
Hain Leicin eläinlääkäristä neljän maissa iltapäivällä. Se on edelleen uninen ja nukkuu lämpömaton päällä. Kerran se on hoiperrellut ulos tarpeilleen, jutellessa avaa silmänsä ja heiluttaa häntää. Kohdun tilanne oli edennyt pahaksi, tulehdus oli ehtinyt levitä munajohtimia pitkin munasarjoihin. Toivottavasti ei sieltä edelleen vatsaonteloon. Leicillä on ilmeisen korkea kipukynnys, koskapa se ei oireillut vakavaa tilaansa käytöksellään millään lailla.

Kiitos Lempäälän pieneläinklinikalle Leicin hyvästä hoidosta ja ystävällisestä palvelusta!

Eilen iltapäivällä puhelin soi ja kysyttiin jäljestävää koiraa haavoittuneen peuran perään. Sanoin että tällä hetkellä mulla ei oikein sellasta varmaa jälkikoiraa ole (ja olen itsekin pikku kolarin jäljiltä raihnainen), mutta voisin käydä kokeilemassa. Arvoin hetken, että otanko narun jatkeeksi Leicin vai Peicon. Päädyin lopulta arvonnassani Peiccoon, koska se on noista kahdesta treenannut enemmän jäljestystä. En kuitenkaan tässä vaiheessa välttämättä uskonut sen kykyihin aidossa tilanteessa ja yritin soitella jo toista koiraa valmiuteen tarvittaessa. Peicco päättikin sitten näyttää minulle mistä kana pissii ja mistä on jälkikoirat tehty.

Haavoittumispaikalta Peicco otti vahvan lähdön ja lähti viemään meitä hyvin määrätietoisesti vaikeakulkuisessa tiheikössä. Pimeäkin siinä tuli, mutta aina välillä havaittiin veripisara siellä ja toinen täällä. Ihmeellisiä mutkia oli ja kaikenmaailman rommakoita, välillä mentiin jonkun pihankin poikki. Monta kertaa mietin, että näinköhän tässä vielä jäljellä ollaan, mutta sitten löytyikin taas joku veripisara, joka vahvisti että Peicco tietää kyllä tehtävänsä, minun tarvitsi vain luottaa koiraani. Koko ajan koira jäljesti hyvin määrätietoisesti liina kireällä. Muutaman kerran se vilkaisi minua ja näytti melkein siltä, että se iski silmää. Loppuvaiheessa jäljestystä ylitimme asfalttitien, ja vielä jonkin matkaa kuljettuamme saavuimme järven rantaan ja pian peuran silmät välähtivätkin lampun valossa. Pysäytin Peicon ja jäimme aivan hiljaa paikoillemme. Ampuja hakeutui hyvälle ampumahollille ja niin päättyi sen peuran viimeinen reissu.

Harjoitusjäljellä ja kokeissa Peicco on hassutellut mm. jahtaamalla myyriä kesken jäljestyksen. Käytännön tehtävässä narun päässä oli aivan eri koira. Se keskittyi työhönsä sataprosenttisesti, vei meitä erittäin määrätietoisesti ja hoiti homman hyvällä draivilla loppuun saakka. Jäljestystä tuli parisen kilometriä, jälkikuvio ja -maasto oli erittäin haasteellinen, mutta se ei antanut niiden häiritä.

Sain eilen kasvattini Åken kuulumisia vähän pidemmän tauon jälkeen. Åke on Ruutilan Ärrä-Äijät pentueesta, jossa isänä on Miselin Masai “Rane” ja emänä jo edesmennyt, ensimmäinen parsonini Rusthollin Hertta “Hertta”. Åke on vaihtanut kotia ensimmäisessä perheessä ilmenneen allergian takia ja asuu nyt Björnin hoivissa Vaasan lähellä. Åken nykyinen isäntä on innokas metsästäjä ja Åkelle on saatu runsaasti riistaa. Sosiaaliseksi ja tottelevaiseksikin kaveri mainittiin. Koko perheen ollessa koirineen koolla paikalla saattaa olla 12 koiraa ja Åke tulee toimeen kaikkien kanssa – ei mikään itsestäänselvyys aikuiselle urosparsonille. Kiitos viestistäsi Jennifer ja mukavaa talven odottelua Åkelle ja kaikille muillekin kasvateilleni perheineen!

Eilen jahtailimme Tampereella Teiskon suunnalla. Aloittelin päivää kaverini ja hänen saksanmetsästysterrierinsä, sekä Leicin kanssa. Maiskis oli mukana turistina. Muutaman tyhjäksi tarkastetun paikan jälkeen joukkoomme liittyi toinenkin kaveri ja jatkoimme ladolle, jonka alta Leicci löysi supin joka päätyi oitis eräksi. Helppo paikka.

Maapesästä saatu supi

Sitten porukkaamme liittyi muutama kaveri lisää ja suuntasimme laajalle rallipesälle, jossa asustelee niin supeja kuin possujakin. Maaperä on oikein mukavaa pehmoista hiekkaa. Mäyrä menee siellä pehmoisessa hiekassa kuin sukellusvene. Täältä Leicci haeskeli supikoiran, jonka saimme vajaasta metristä eräksi. Sitten alkoikin kummitteluvaihe, jossa Leicci ja kaverini workkiuros haukuskelivat vähän siellä sun täällä, ja me taidettiin siirtää jokunen lapiollinen maatakin sieltä ja täältäkin. Lopulta päädyimme kaivamaan vajaaseen pariin metriin, kohtaan jossa molemmat koirat kävivät kitisemässä. Leicci aloitti kuitenkin työskentelyn pesän toisessa reunassa lähellä vanhaa kantta, jossa oli syvyyttä 60 cm. Puhkaistiin reikä ja komennettiin koira pois, possupa lähti kaivamaan karkuun minkä kerkesi. Päätyi kuitenkin eräksi. Olikin oikea vanha mäyrämamma. Leicille oikein mukava kahden supin ja yhden mäyrän päivä. Lauantaina jatketaan

Maiskiksen isä Tupla-Täplän Odin “Uno” valioitui luolakokeessa 18.10. Onnea kovasti omistajalle ja kasvattajalle. Tässä vielä koeselostus, tuomarina kokeessa Marianne Ikola

“Ahdinkoputken läpäisy: Nopea.
Tyhjän luolan tarkastus: Haukkua ahdingoissa, täydellinen.

Arvostelu: Nopeasti luolaan. Kaivaa hiekan n. 4min. Käy ensin oik päätypesässä, mutta löytää sitten riistan vas päätypesästä ja aloittaa voimakkaan painostuksen ahdingon alla riistan edessä. Riista iskee ja koira kestää iskut edeten ahdingossa. Koe keskeytetään koiran paremmuuden takia. Erittäin kova ja kestävä luolakoira, joka ansaitsee FIN KVA:n arvon.”

Eilinen vapaapäivä meni mukavasti Hämeenkyrössä metsästellessä. Kohteena oli vanha tuttu puuhamaa, laaaja maapesä, jossa on lukuisia kulkuaukkoja. Maaperä on pääsääntöisesti kivistä savimaata, luolaston syvyys vaihtelee vajaasta metristä kolmeen metriin. Tästä pesästä on saatu saaliiksi mäyriä ja supeja, riista liikkuu siellä vilkkaasti ja koiran on vaikea saada sitä pysähtymään. Leicci teki hienosti töitä ja saaliiksi saatiin kaksi supia. Illan tultua keräilimme lapioita ja kamoja kasaan ja kävi niin että Leicci pääsi karkaamaan luolastoon ilman tutkapantaa. Heitimme varusteet autolle ja palasimme hakemaan koiraa. Siellähän se haukkui riistaa jossain pesän uumenissa. Onneksi Leicci tulee käskemällä ulos työmaalta Kerkesin kotiin ennen puoltayötä.

Jätin viikon kesälomaa tänne syksyyn, vielä maanantai vapaata ja sitten alkaa taas arkinen aherrus.

Loma on mennyt metsän siimeksessä ja muiden mukavien asioiden parissa. Alkuviikosta pistäydyin pikaisesti Pyhäjärvellä ja sitten jo keskiviikkona metsästeltiinkin Hämeenkyrössä. Kohteena oli laaja maapesä, jota on joskus talvella käyty katsomassa ja todettu, että käydään sulan maan aikana. Leicci touhusikin pesässä mukavasti ja sille kaivettiin parin tunnin touhuamisen jälkeen saaliiksi mäyräuros. Pian se paikallisti luolastosta toisenkin riistan ja työskentely pysähtyi lopulta. Aloimme kaivamaan ja siirtelemään kiviä, jolloin riista tekikin oman ratkaisunsa ja pinkoi luolastosta pihalle Leicci perässään ja sitten kaksikko säntäsikin jo toisesta kulkuaukosta takaisin pesään. Riista pysähtyi ison kiven juureen noin metrin syvyyteen. Kiukkuinen mäyrä antoi koiralle välillä lähtöjä luolastosta ja Leicci alkoi olla aika poikki rehattuaan tuntikausia pesässä. Olimme jo melkein läpi “iltavuoron” saapuessa työmaalle, vaihdoimme alle tuoreen koiran ja eipä siinä sitten nokka kauaa tuhissutkaan, kun päätyi toinenkin mäyrä eräksi.

Tänään kävimme myös muutaman tunnin jahdissa, saaliiksi kaivoimme Leicille pullean supikoira uroksen. Myös pikkuinen Maiskis on ollut molemmilla reissuilla mukana. Se on ollut mukavasti kiinnostunut saaliiksi saamistamme otuksista, käynyt vähän kuljeskelemassa Leicin tyhjäksi tarkistamissa luolastoissa ja totutellut jahtipäivien meininkiin yleensä. Muutenkin olen kuljeskellut sen kanssa paljon metsässä, se on ollut minulla sienestyskaverina. Eilen se seisoi hienosti teertä havaittuaan linnun koivikossa Aika välitön ja rempseä emäntä tuntuu Maiskis olevan.

Koirien terveysrintamalta sen verran uutisia, että Ruutilan Walko Wuokko “Pico” ja Ihanan Kallis “Kiho” on hiljattain silmä- ja polvitarkastettu ja todettu terveiksi. Kihonkin ennen ykköseksi merkattu polvi oli muuttunut nollaksi.

Laitetaanpas tähän vielä loistava sienikeitto-ohje:
Paistetaan pannullinen suppilovahveroita, kantarelleja ja mustatorvisienä. Lorautetaan joukkoon parisen desiä kermaa, vettä, ja puolikas Mustapekka-juusto. Lisätään hieman suolaa ja aurajuustoa. Annetaan hautua. Sitten vain ääntä kohti