Maanantaina iltalenkillä tapahtui jotain, mitä en toivoisi tapahtuvan kenellekään. Maiskis hyppäsi kohti vastaantulevaa autoa, talutushihna katkesi ja Maikki törmäsi autoon. Viimeisen hengenvetonsa Maiskis veti hetki ennen, kuin pääsimme kotipihaan ja kuoli syliini. Vein pikkukaverini tuhkat järven rantaan perjantaina. Maiskis eli lyhyen elämänsä täysiä, jätti jälkeensä vain iloisia ja riehakkaita muistoja – jestas, kuinka meillä on sitä ikävä.
Tänään olimme Leicin kanssa metsällä Järvelässä. Saaliiksi tongittiin päivän mittaan eri koirille kolme supia ja yksi kettu.
Herrajumala kuinka kauheaa!
Meillä myös nuo molemmat kettarit laskevat myös autot saaliseläimiin… Ainoastaa tuo Rescue parson Hilma ei ole autoista kiinnostunut. Aivan tuli tippa linssiin täällä sun puolesta. Ei toivoisi kyllä kenellekkään ikinä moista tapahtuvan, ahdistusta lisää tietoisuus että moinen onnettomuus voi itseäkin kohdata mikä päivä tahansa…
Syvimmät osanotot menetyksesi johdosta.
T: Hilman porukka Seinäjoelta
Nämä on niitä asioita, joita ei toivo kenellekkään tapahtuvan. Todella surullista
Syvät osanotot koko Vierumäen porukalta sinulle ja Reetamarille.