Tänään olimme Leicin kanssa metsällä Järvelässä. Saaliiksi tongittiin päivän mittaan eri koirille kolme supia ja yksi kettu.

Tiistaina ajelin illasta Reetamarin kanssa Kirin Tarjan tykö Somerniemelle katsomaan Staran pentuja. Pentuja on kaksi ja toinen niistä on Kaisan (kennel Top Pops) ja minun Aika mallikkaita miehiä siellä olikin kasvamassa. Samaisella reissulla koiramme sai virallisen nimensä – siitä tulee Tupla-Täplän Kuningasten Kuningas “Kingi”, veljensä rekisterinimi on Tupla-Täplän Pikku Prinssi. Kingi jäänee asumaan Lempäälään, on kiva päästä seuraamaan juniorin kasvua, kehitystä ja aikanaan työskentelyä pesillä.

Torstai-iltana ulkoilutimme Leicciä Valkeakoskella. Tiedossa oli kolme paikkaa, johon oli syytä tehdä pikku ratsia. Ensimmäinen paikka oli matala maapesä, josta Leicci ottikin heti haukkuunsa supikoiran. Erinäisten vaiheiden jälkeen niitä päätyi saaliiksi kaksi. Jatkoimme matkaamme kivenaluselle, josta itsenäisyyspäivänä saimme neljä supia ja tarkastimme matkalla yhden, jonne eräs karkulainen tuolloin poikkesi, mutta tällä kertaa molemmat paikat olivat tyhjiä. Näppärä parin supin iltakeikka

Jouluaaton aamu meni mukavasti suomenhevosilla maastoillessa. Aattoaamun ratsastusretki Luomajärven hevoskievarissa Ikaalisissa oli todella mukava. Kivat hevoset, ja ystävällinen henkilökunta – suosittelen kokeilemaan. Hevoskievarin sivuille pääset tästä linkki ->
Ja koskapa herkuttelu ja lojuminen alkaa pikkuhiljaa riittää, nappaan nyt tassuväkeni mukaan ja suuntaamme vähän tuonne metsään katselemaan… pihapiirissä pyörii supi häiritsevän lähellä Käymme Vain Katselemassa, koska nythän on joulu

Vaihdettiin uuteen paikkaan josta yksi supi sakulla ylös ja muutapa ei sitten löytynyt vaikka todennäköisesti ainakin mäyrät siellä vielä oli. Siitä sitten seurasi pitkä tulistelutauko kun haukutettiin supia talon kokoisen kiven alla ja tällä kertaa onnistui pääsemään paikkaan josta ei ulos millään. Kello oli varmaan jotain linnanjuhlien aikaa kun lähdettin vielä katsomaan pari “nopeaa” paikkaa. Ekaa pesää ei pimeässä löytynyt, toinen löytyi ja siellä sitten sattui ja tapahtui. Yksi supi puri kaveria sormeen, seuraava karkasikin sitten metsään josta saku pölläytti sen läheiseen maapesään. Jätettiin sinne ja takaisin työmaalle. Sieltä vielä yksi karkuun joka lenkin jälkeen takas alle. No molemmat saatiin hengiltä illan mittaan ja paluumatkalla kopastiin vielä se maapesään karannut supi talteen. Puolen yön maissa kotosalla ja 8 supia kyytiin niin ihan mukavasti meni päivä vaikka  kiven alla haukuttaminen veikin puolet peliajasta. Saksalaiselle supeista kuusi ja ei voi kyllä riistainnon puutteesta moittia, ei meinnaut enää tolpillaan pysyä mutta silti viimeisenkin karkulaisen kävi puolilta öin peräpesään työntämässä. Kiitokset mukana olleille, meni vapaapäivä hyvään tarkoitukseen

Menneenä lauantaina Leicci palaili sairaslomalta ja jahtasimme Ikaalisissa. Yhden supikoiran eteen teki reilu puolenkymmentä ihmistä täyden työpäivän. Aina se ei ole ihan helppoa. Leicci työskenteli muutamia tunteja, siitäpä se taas homma lähtee

Ruutilan tassu- ja emäntäväki muutti majaa Pärjäläntieltä Kelhonmutkaan. Posti kulkee toistaiseksi vanhan osoitteen kautta. 

Aamusta suivaantuneena vaihdettiin toiselle alueelle Ikaalisiin, missä kaksi opasta näytti valtaojien risteykseen siunaantunutta pesäkumpua. Epäilystä ei ollut, kuka oli reikiä poraillut maahan ja sammalta kuskaillut. Pesä osoittautui huomattavasti leppoisammamaksi kuin ulkonäkö antoi olettaa. Tuolta saaliiksi Leicillä mäyräakka ja supiakka. Supiuros saatiin kaverin nuorella russelilla. Kaivannon pohjalta löytyi myös peruna, joka oli varastettu läheiseltä keppikoipien ruokinnalta. Mukana ollut Reetamari tarjoutui paistamaan kavereilleni makkaraperunoita, mutta ei kelvannut

Leicci oli vahvasti valeraskaana jokin aika sitten ja nyt sillä todettiin märkäkohtu. Eläinlääkäri ihmetteli kovasti sen hyvää vointia ultrattuaan Leicin. Lähden viemään kaveriani leikattavaksi näillä minuuteilla. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja metsästyskaverini pääsee sairauslomansa jälkeen jatkamaan hienosti alkanutta kautta.

Päivitetty klo 20.30.
Hain Leicin eläinlääkäristä neljän maissa iltapäivällä. Se on edelleen uninen ja nukkuu lämpömaton päällä. Kerran se on hoiperrellut ulos tarpeilleen, jutellessa avaa silmänsä ja heiluttaa häntää. Kohdun tilanne oli edennyt pahaksi, tulehdus oli ehtinyt levitä munajohtimia pitkin munasarjoihin. Toivottavasti ei sieltä edelleen vatsaonteloon. Leicillä on ilmeisen korkea kipukynnys, koskapa se ei oireillut vakavaa tilaansa käytöksellään millään lailla.

Kiitos Lempäälän pieneläinklinikalle Leicin hyvästä hoidosta ja ystävällisestä palvelusta!

Haavoittumispaikalta Peicco otti vahvan lähdön ja lähti viemään meitä hyvin määrätietoisesti vaikeakulkuisessa tiheikössä. Pimeäkin siinä tuli, mutta aina välillä havaittiin veripisara siellä ja toinen täällä. Ihmeellisiä mutkia oli ja kaikenmaailman rommakoita, välillä mentiin jonkun pihankin poikki. Monta kertaa mietin, että näinköhän tässä vielä jäljellä ollaan, mutta sitten löytyikin taas joku veripisara, joka vahvisti että Peicco tietää kyllä tehtävänsä, minun tarvitsi vain luottaa koiraani. Koko ajan koira jäljesti hyvin määrätietoisesti liina kireällä. Muutaman kerran se vilkaisi minua ja näytti melkein siltä, että se iski silmää. Loppuvaiheessa jäljestystä ylitimme asfalttitien, ja vielä jonkin matkaa kuljettuamme saavuimme järven rantaan ja pian peuran silmät välähtivätkin lampun valossa. Pysäytin Peicon ja jäimme aivan hiljaa paikoillemme. Ampuja hakeutui hyvälle ampumahollille ja niin päättyi sen peuran viimeinen reissu.

Harjoitusjäljellä ja kokeissa Peicco on hassutellut mm. jahtaamalla myyriä kesken jäljestyksen. Käytännön tehtävässä narun päässä oli aivan eri koira. Se keskittyi työhönsä sataprosenttisesti, vei meitä erittäin määrätietoisesti ja hoiti homman hyvällä draivilla loppuun saakka. Jäljestystä tuli parisen kilometriä, jälkikuvio ja -maasto oli erittäin haasteellinen, mutta se ei antanut niiden häiritä.

Maapesästä saatu supi

Sitten porukkaamme liittyi muutama kaveri lisää ja suuntasimme laajalle rallipesälle, jossa asustelee niin supeja kuin possujakin. Maaperä on oikein mukavaa pehmoista hiekkaa. Mäyrä menee siellä pehmoisessa hiekassa kuin sukellusvene. Täältä Leicci haeskeli supikoiran, jonka saimme vajaasta metristä eräksi. Sitten alkoikin kummitteluvaihe, jossa Leicci ja kaverini workkiuros haukuskelivat vähän siellä sun täällä, ja me taidettiin siirtää jokunen lapiollinen maatakin sieltä ja täältäkin. Lopulta päädyimme kaivamaan vajaaseen pariin metriin, kohtaan jossa molemmat koirat kävivät kitisemässä. Leicci aloitti kuitenkin työskentelyn pesän toisessa reunassa lähellä vanhaa kantta, jossa oli syvyyttä 60 cm. Puhkaistiin reikä ja komennettiin koira pois, possupa lähti kaivamaan karkuun minkä kerkesi. Päätyi kuitenkin eräksi. Olikin oikea vanha mäyrämamma. Leicille oikein mukava kahden supin ja yhden mäyrän päivä. Lauantaina jatketaan

“Ahdinkoputken läpäisy: Nopea.
Tyhjän luolan tarkastus: Haukkua ahdingoissa, täydellinen.

Arvostelu: Nopeasti luolaan. Kaivaa hiekan n. 4min. Käy ensin oik päätypesässä, mutta löytää sitten riistan vas päätypesästä ja aloittaa voimakkaan painostuksen ahdingon alla riistan edessä. Riista iskee ja koira kestää iskut edeten ahdingossa. Koe keskeytetään koiran paremmuuden takia. Erittäin kova ja kestävä luolakoira, joka ansaitsee FIN KVA:n arvon.”

Eilinen vapaapäivä meni mukavasti Hämeenkyrössä metsästellessä. Kohteena oli vanha tuttu puuhamaa, laaaja maapesä, jossa on lukuisia kulkuaukkoja. Maaperä on pääsääntöisesti kivistä savimaata, luolaston syvyys vaihtelee vajaasta metristä kolmeen metriin. Tästä pesästä on saatu saaliiksi mäyriä ja supeja, riista liikkuu siellä vilkkaasti ja koiran on vaikea saada sitä pysähtymään. Leicci teki hienosti töitä ja saaliiksi saatiin kaksi supia. Illan tultua keräilimme lapioita ja kamoja kasaan ja kävi niin että Leicci pääsi karkaamaan luolastoon ilman tutkapantaa. Heitimme varusteet autolle ja palasimme hakemaan koiraa. Siellähän se haukkui riistaa jossain pesän uumenissa. Onneksi Leicci tulee käskemällä ulos työmaalta Kerkesin kotiin ennen puoltayötä.

Odotan kovasti, että tämä masu paljastaa salaisuutensa. Vielä reilut kaksi viikkoa

Loma on mennyt metsän siimeksessä ja muiden mukavien asioiden parissa. Alkuviikosta pistäydyin pikaisesti Pyhäjärvellä ja sitten jo keskiviikkona metsästeltiinkin Hämeenkyrössä. Kohteena oli laaja maapesä, jota on joskus talvella käyty katsomassa ja todettu, että käydään sulan maan aikana. Leicci touhusikin pesässä mukavasti ja sille kaivettiin parin tunnin touhuamisen jälkeen saaliiksi mäyräuros. Pian se paikallisti luolastosta toisenkin riistan ja työskentely pysähtyi lopulta. Aloimme kaivamaan ja siirtelemään kiviä, jolloin riista tekikin oman ratkaisunsa ja pinkoi luolastosta pihalle Leicci perässään ja sitten kaksikko säntäsikin jo toisesta kulkuaukosta takaisin pesään. Riista pysähtyi ison kiven juureen noin metrin syvyyteen. Kiukkuinen mäyrä antoi koiralle välillä lähtöjä luolastosta ja Leicci alkoi olla aika poikki rehattuaan tuntikausia pesässä. Olimme jo melkein läpi “iltavuoron” saapuessa työmaalle, vaihdoimme alle tuoreen koiran ja eipä siinä sitten nokka kauaa tuhissutkaan, kun päätyi toinenkin mäyrä eräksi.

Tänään kävimme myös muutaman tunnin jahdissa, saaliiksi kaivoimme Leicille pullean supikoira uroksen. Myös pikkuinen Maiskis on ollut molemmilla reissuilla mukana. Se on ollut mukavasti kiinnostunut saaliiksi saamistamme otuksista, käynyt vähän kuljeskelemassa Leicin tyhjäksi tarkistamissa luolastoissa ja totutellut jahtipäivien meininkiin yleensä. Muutenkin olen kuljeskellut sen kanssa paljon metsässä, se on ollut minulla sienestyskaverina. Eilen se seisoi hienosti teertä havaittuaan linnun koivikossa Aika välitön ja rempseä emäntä tuntuu Maiskis olevan.

Koirien terveysrintamalta sen verran uutisia, että Ruutilan Walko Wuokko “Pico” ja Ihanan Kallis “Kiho” on hiljattain silmä- ja polvitarkastettu ja todettu terveiksi. Kihonkin ennen ykköseksi merkattu polvi oli muuttunut nollaksi.

Laitetaanpas tähän vielä loistava sienikeitto-ohje:
Paistetaan pannullinen suppilovahveroita, kantarelleja ja mustatorvisienä. Lorautetaan joukkoon parisen desiä kermaa, vettä, ja puolikas Mustapekka-juusto. Lisätään hieman suolaa ja aurajuustoa. Annetaan hautua. Sitten vain ääntä kohti