Maiskiksen isä Tupla-Täplän Odin “Uno” valioitui luolakokeessa 18.10. Onnea kovasti omistajalle ja kasvattajalle. Tässä vielä koeselostus, tuomarina kokeessa Marianne Ikola

“Ahdinkoputken läpäisy: Nopea.
Tyhjän luolan tarkastus: Haukkua ahdingoissa, täydellinen.

Arvostelu: Nopeasti luolaan. Kaivaa hiekan n. 4min. Käy ensin oik päätypesässä, mutta löytää sitten riistan vas päätypesästä ja aloittaa voimakkaan painostuksen ahdingon alla riistan edessä. Riista iskee ja koira kestää iskut edeten ahdingossa. Koe keskeytetään koiran paremmuuden takia. Erittäin kova ja kestävä luolakoira, joka ansaitsee FIN KVA:n arvon.”

Eilinen vapaapäivä meni mukavasti Hämeenkyrössä metsästellessä. Kohteena oli vanha tuttu puuhamaa, laaaja maapesä, jossa on lukuisia kulkuaukkoja. Maaperä on pääsääntöisesti kivistä savimaata, luolaston syvyys vaihtelee vajaasta metristä kolmeen metriin. Tästä pesästä on saatu saaliiksi mäyriä ja supeja, riista liikkuu siellä vilkkaasti ja koiran on vaikea saada sitä pysähtymään. Leicci teki hienosti töitä ja saaliiksi saatiin kaksi supia. Illan tultua keräilimme lapioita ja kamoja kasaan ja kävi niin että Leicci pääsi karkaamaan luolastoon ilman tutkapantaa. Heitimme varusteet autolle ja palasimme hakemaan koiraa. Siellähän se haukkui riistaa jossain pesän uumenissa. Onneksi Leicci tulee käskemällä ulos työmaalta Kerkesin kotiin ennen puoltayötä.

Jätin viikon kesälomaa tänne syksyyn, vielä maanantai vapaata ja sitten alkaa taas arkinen aherrus.

Loma on mennyt metsän siimeksessä ja muiden mukavien asioiden parissa. Alkuviikosta pistäydyin pikaisesti Pyhäjärvellä ja sitten jo keskiviikkona metsästeltiinkin Hämeenkyrössä. Kohteena oli laaja maapesä, jota on joskus talvella käyty katsomassa ja todettu, että käydään sulan maan aikana. Leicci touhusikin pesässä mukavasti ja sille kaivettiin parin tunnin touhuamisen jälkeen saaliiksi mäyräuros. Pian se paikallisti luolastosta toisenkin riistan ja työskentely pysähtyi lopulta. Aloimme kaivamaan ja siirtelemään kiviä, jolloin riista tekikin oman ratkaisunsa ja pinkoi luolastosta pihalle Leicci perässään ja sitten kaksikko säntäsikin jo toisesta kulkuaukosta takaisin pesään. Riista pysähtyi ison kiven juureen noin metrin syvyyteen. Kiukkuinen mäyrä antoi koiralle välillä lähtöjä luolastosta ja Leicci alkoi olla aika poikki rehattuaan tuntikausia pesässä. Olimme jo melkein läpi “iltavuoron” saapuessa työmaalle, vaihdoimme alle tuoreen koiran ja eipä siinä sitten nokka kauaa tuhissutkaan, kun päätyi toinenkin mäyrä eräksi.

Tänään kävimme myös muutaman tunnin jahdissa, saaliiksi kaivoimme Leicille pullean supikoira uroksen. Myös pikkuinen Maiskis on ollut molemmilla reissuilla mukana. Se on ollut mukavasti kiinnostunut saaliiksi saamistamme otuksista, käynyt vähän kuljeskelemassa Leicin tyhjäksi tarkistamissa luolastoissa ja totutellut jahtipäivien meininkiin yleensä. Muutenkin olen kuljeskellut sen kanssa paljon metsässä, se on ollut minulla sienestyskaverina. Eilen se seisoi hienosti teertä havaittuaan linnun koivikossa Aika välitön ja rempseä emäntä tuntuu Maiskis olevan.

Koirien terveysrintamalta sen verran uutisia, että Ruutilan Walko Wuokko “Pico” ja Ihanan Kallis “Kiho” on hiljattain silmä- ja polvitarkastettu ja todettu terveiksi. Kihonkin ennen ykköseksi merkattu polvi oli muuttunut nollaksi.

Laitetaanpas tähän vielä loistava sienikeitto-ohje:
Paistetaan pannullinen suppilovahveroita, kantarelleja ja mustatorvisienä. Lorautetaan joukkoon parisen desiä kermaa, vettä, ja puolikas Mustapekka-juusto. Lisätään hieman suolaa ja aurajuustoa. Annetaan hautua. Sitten vain ääntä kohti

Maanalainen jahtikausi avattiin menneenä lauantaina. Tyhjää ei tarvinnutkaan pyydellä, sillä päivän aikana saatiin saaliiksi viisi mäyrää, joista yksi Arwylle ja toinen Leicille. Muut kolme pyydeltiin joukoissa olleella saksanterrillä. Leicin saalis ei ollutkaan ihan mikään mitätön ravunsyötti, painoa tällä kookkaalla uroksella oli 18 kg. Suurin mäyrä, minkä minä olen nähnyt.

Sunnuntaina pistäydyttiin parsoneiden erikoisnäyttelyssä Lohjalla, mukana minulla oli Maiskis ja Peicco, sekä Kiho. Maiskis sijoittui pikkupentuluokassa kolmanneksi, Peicco sai ERI:n ja Arwy ERI:n ja Kiho EH:n, joten oikein mukavasti meni.

Tänään osallistuimme hieman erilaiseen näyttelyyn, nimittäin Jack Russell Terrier Club of Great Britain – Suomi Finland ry:n järjestämään metsästysterrierinäyttelyyn. Tuomarina oli Andrew Gyton, englantilainen riistanvartija, joka on kasvattanut useampaa työterrierirotua. Järjestävä yhdistys oli kutsunut mukaan “omiensa” lisäksi jackrussellinterrierit, parsonrussellinterrierit, kettuterrierit, saksanmetsästysterrierit, patterdalenterrierit, lakelandinterrierit ja borderterrierit, näistä edustettuina olivat jackrussellinterrieri, parsonrussellinterrieri, saksanmetsästysterrierit ja patterdalenterrierit. Tuomari tutki koirat tarkasti, spannasi ne huolellisesti ja nosti jopa syliin. Koiran luonne ja luoksepäästävyys tuli takuulla todetuksi. Enpä muuten havainnut ainoatakaan koiraa, joka olisi väistänyt tuomaria tai änkyröinyt käsittelyssä.

Omia joukkoja edustivat Leicci (R.Päivänpaiste), Peicco (A’mael Mellon Berylla Boffin), ja turistipentu Maiskis (Ja-Cami’s Manaaja), sekä Kiho (R.Ihanan Kallis). Leicille sanottiin “kiitti hei” siinä vaiheessa, kun kolme parasta narttua laitettiin järjestykseen.

Kiho säteili toiseksi kauneimmaksi ja Peicco voitti parsonnartut. Loppujen lopuksi Peicco eteni aina loppuhässäköihin saakka voittaen kaikkien muiden rotujen nartut ja se valittiin näyttelyn kauneimmaksi nartuksi. Palkinnoksi saatiin 30 kg koiranruokaa

Tämä näyttely ei ollut Kennelliiton näkökulmasta virallinen, mutta todella mielenkiintoinen tapahtuma, jossa tapasi paljon tuttuja ympäri Suomen.

Lisää kuvia tapahtumasta löytyy täältä